sunnuntai, 1. marraskuu 2009

Aikiksia, aikiksia ja vielä kerran aikiksia...!

Aikamoista on ollut tää meidän lähtölaskenta IPO-kokeeseen...

Lokakuun alku käytiin melkein joka päivä treenaamassa jotakin kokeen osa-alueista ja edistyttiin hyvin. Jäljellä jo yli 100 askelta tyhjää, noudoissa päästiin eteenpäin jne. 10.10.2009 tuli kuitenkin pikku takapakkia. Käytiin kaiman kanssa koirien kanssa jäljellä yhdellä Vantaalla olevalla pellolla. Rauna alkoi jostain syystä ko. treenien jälkeen nuolla oikean takajalkansa toisiksi sisimmäistä varvasta ja seuraavan päivän tottistreeneissä Talissa koira käveli jalalla jotenkin oudosti. Ohjelmassa sinä päivänä oli noudot, eteenmeno ja pari piilon kiertoa. Koira liikkui lämmittely- ja jäähdyttelylenkeillä ihan normaalisti, mutta ontui kotona. Tutkailin varvasta ja huomasin koiran nuolleen sen mustan pinnan rikki. Lääkitsin varvasta Fuciderm-voiteella ja laitoin Raunalle kaulurin päähän estääkseni sitä nuolemasta varvasta enempää. Viiden päivän Fucidem-kuurin jälkeen käytin koiran lääkärissä koska varvas oli vaan entistä ärtyneempi, sain sille käyttöön uuden Celestoderm cum Garamycin-nimisen voiteen. Kauluri vaihdettiin isompaan 30 cm:iin (Rauna oppi näppärästi nuolemaan jalkaa myös 25 cm kauluri päässä) ja jalassa pidettiin sidettä niin pitkään että varvas tuli kuntoon. En onnistunut selvittämään johtuuko nuoleminen siitä, että jalka on kipeä vai olisiko mahdollista että koira olisi jollekin allerginen? Käyttöbelgifoorumilta sain hyviä neuvoja asian selvittämiseen ja siirsin Raunan nyt alkajaisiksi ankka-peruna-eliminaatiodietille. Fysioterapia-aikakin jouduttiin siirtämään eteenpäin, koska koira ontui. 

Sairasloma tuntui venyvän älyttömän pitkäksi, joten alkoi jo tuntua realistisimmalta perua kokeeseen osallistuminen. Sovittiin maalimiehen kanssa että katsotaan asiaa uudelleen keväällä. Koira tuli kuitenkin kuntoon viikolla 44 ja kun oikein ruvettiin päiviä laskelmaan, niin aikaa saattoi olla juurikin sen verran jäljellä että Raunan valmiiksi saaminen kokeeseen 8.11.2009 voisi olla mahdollista! Tehokasta treeniaikaa oli missattu yli kaksi viikkoa ja illat duunipäivien jälkeen jo melko pimeitä. Kävelin siis ensimmäisenä duunissa esimiehen puheille ja pyysin viikon lomaa. Homma saatiin järjestettyä ja tämän mukaan tehtiin nyt siis harjoitusaikataulu :)

Viikolla 44 käytiin siis kerran jäljellä, kahdesti tottistreeneissä ja kolmesti puruissa. Viikonloppuohjelmassa mukana vielä Ivan Balabanovin-tottisseminaari. Ensimmäiset purutreenit keskiviikkona olivat ihan katastrofi. Koira oli ihan sekaisin, ei tiennyt olisiko haukkunut maalimiehelle vai hihalle, kysyi multa ihan liikaa lupaa, pakitteli ja kun piiskan naru osui sen etujalkaan, koira tuli mun viereen istumaan tassu koholla sen näköisenä että auts mamma, anna laastaria. Ounou, lopetettiin treenit nopeahkoon tahtiin, helppo loppuharjoitus, hiha palkaksi ja jäähdyttelemään. Ei tuolle juuri muuta voinut tehdä kuin pyöritellä silmiään ja viedä vuffen kotiin :) Lauantaina jatkettiin ulkokentällä Järvenpäässä. Hallinnassa oli puutteita, puruote huono koiralla, mutta kokonaisuus kuitenkin edellistä parempi. Hyvä että näin koska nuo em. keskiviikon treenit on olleet koko Raunan tähän astisen harrastusuran huonoimmat ;) Sunnuntaina, eli tänään, päästiin onneksi treenaamaan omalle kentällemme Taliin - eli samaan paikkaan missä koekin viikon päästä järjestetään. Ohjelmassa oli kisaliikkeet ja Ruokosen Janne toimi ystävällisesti meidän "tuomarina" harjoituksen ajan. Olin ehdottomasti todella tyytyväinen tämän päivän harjoituksiin. Koira oli hyvässä hallinnassa toimi paria pikkuviilausta lukuunottamatta moitteettomasti. Toivoisin että meidän koesuoritus voisi olla edes lähes samaa tasoa kuin tämän päivän treeni!!! <3 Aikisten uusiksi laittaminen ei siis tällä hetkellä harmita pätkääkään. Uskon että tulevan viikon puurtamisella on mahdollista saavuttaa sellainen osaamistaso, millä ensi sunnuntain kokeesta tulos saadaan.

Tulevan viikon treeniohjelma:

MA - Jäljelle Hannan & Maxin kanssa Riihimäelle, illalla Rauna fysioterapiaan Tamaralle

TI - Aamulla jäljelle (kun maa on vielä huurteessa / jäässä samaan tapaan kuin luultavasti koepäivänäkin). Päivällä Taliin harjoittelemaan tottista: noudot/esteet,  jäävät liikkeet, luoksetulo, eteenmeno maahanmenon kera. Kapulan heiton harjoittelua ilman koiraa.

KE - Aamulla Ramin & Manun kanssa jäljelle Nurmijärvelle. Seuraamiskaavion kertaus ilman koiraa. Illalla purut.

TO - Tamaran & Nasun kanssa jäljelle Tuusulaan. Päivällä Katin & Qyyn kanssa tottista Talissa, estenoutoja ja eteenmeno (palkka kentän päässä). 

PE - Hannan ja Nikon kanssa jäljelle Riihimäelle päivällä

LA - Aamulla jäljelle, purut. (ATD pentukurssin koulutusohjaus päivällä)

SU - IPO1-koe

sunnuntai, 4. lokakuu 2009

Koepäivä lähenee, huuuuu.... ;)

Ohjelmassa ollut melko täyspainoista treenaamista ja blogin kirjoittelut jääneet murto-osaan siitä määrästä, mitä aikaisemmin olen harrastanut. Kuitenkin - ja mikä tärkeintä - treeneissä on tapahtunut edistymistä ja Rauna on ilmoitettu ensimmäiseen suojelukokeeseensa 8.11.2009. Alkuperäinen suunnitelma oli jo 27.9.2009, mutta ei me sinne ehditty. Koira steriloitiin 3.9.2009 ja sen jälkeen vietettiin pari viikkoa treenitaukoa. Jälki vaati vielä työstämistä ja noudotkin oli vaiheessa, siirrettiin siis suosiolla koe vähän myöhemmäksi.

Kenraaliharjoituksissa

Lähdettiin Raunan kanssa kuitenkin seuraamaan koepäivää ja kannustamaan treenikavereita. Sain tehtyä sille harjoitusjäljen samoille peltoalueille, missä koekin järjestettiin ja harjoitus onnistui hyvin. Kokeeseen osallistui kuusi koiraa, mutta koska yksi keskeytti, tottikseen tarvittiin nollakoirakko JennyL & Sepen (IP3 Aktivistin Raketti) pariksi. Me nyt satuttiin olemaan sopivasti paikalla joten päästiin mukaan :) Olin aika haltioissani tästä hienosta treenimahdollisuudesta, varsinkin kun suoritukseen meneminen jänskätti melkein yhtä lailla kuin virallinen koe! Rauna suoritti ensimmäisenä paikallamakuun ja hyvin sujui. Nopea maahanmeno, tarkkaavainen ja ryhdikäs koira, nopea sivulle istumaan nouseminen. Itse seisoin kyllä vähän kyljittäin koiraan nähden ja pidin siihen välillä katsekontaktia. Liikkeistä suoritin Raunan kanssa seuraamiskaavion, jäävät liikkeet ja noudot. Koiran vietti pysyi hyvänä koko suorituksen ajan ja se suoritti kaikki asiat juurikin niin hyvin kuin olin ne sille opettanut. Seuraaminen oli hyvää, täyskäännökset edelleen vähän yliliikkuvia ;), rytminvaihdokset ja käännökset ok. Liikkeestä istuminen ei onnistunut, koira jäi seisomaan, maahanmeno, luoksetulo ja sivulle siirtyminen ok.  Noudot oli keskeneräiset joten olin tyytyväinen, etten lähtenyt Raunan kanssa vielä kokeeseen. Tasamaanouto oli ok, lukuunottamatta koiran löyhää otetta kapulaan ja pientä pureskelua. Hyppynoudossa heitin kapulan ja annoin koiralle "Hyppy"-käskyn. Rauna lähti esteelle, mutta palasi takaisin mun sivulle (peruja treeneistä, joissa se on lähtenyt kiertämään estettä ja olen kieltänyt sitä tästä). Vähän aikaa säädetiin sitten tässä ja loppukädessä saatiin liike jotenkin onnistumaan. A-estenoudossa Rauna kiipesi esteen ylitse, etsiskeli aikansa kapulaa ja juoksi sitten esteiden välistä tuomaan kapulan mulle takaisin. En lähtenyt tätä enää korjailemaan, mutta nytpähän ainakin tiedetään, mitä reenataan :)

Puuttuvien palikoiden kokoamista

Tottiksessa siis on nyt kokeen jälkeen ollut ohjelmassa istumista, noutoja, hyppyjä, hyppynoutoja ja A-estenoutoja... Suski opetti hyvän tavan vahvistaa koiran otetta kapulaan ja näillä harjoituksilla ote onkin parantunut kivasti :) Teknisen harjoittelun vastapainoksi meidän seuraavat treenit sisältää vietinnostoa mm.  istumiseen yhdistettynä, eteenmenoa, pallon heittelyä ja muuta hubaa. Ei saa vaipua liikaan teknisyyteen ettei pääse Rauna-hauva tylsistymään :)

Jälkeä on tehty runsaasti ja vaikeusastekin on noussut koko ajan. Tänään vuorossa oli noin 350 askeleen jälki Mäntsälässä. Heinä oli noin 15 cm pitkää ja pohja kostea koska nyt on satanut aika paljon. Täällä Helsingissä jopa hysteerisen paljon :) Kaavio oli tänään vähän semmoisen laatikon näköinen: tolpalle pari nappulaa heinän alle poljettuna, sata askelta suoraan eteenpäin tyhjänä, sivutuuli vasemmalta. Kulma vasemmalle, kolmannelle askeleelle pari nappulaa, 50 tyhjää ja puinen esine, 50 tyhjää, kulma vasemmalle, kolmannelle askeleelle kulman jälkeen ruokaa, 100 tyhjää ja kankainen esine, 15 tyhjää, kulma vasemmalle ja sen jälkeen joka viidennelle / joka kymmenennelle ruokaa 1-3 sarjoissa + lopussa iso ruokakeko. Jälki vanheni puolisen tuntia ja ajoin sen nyt 10 m pitkällä muovisen pyykkinarun näköisellä liinalla, jonka ostin Stenhällin Ninnin kaupasta.

Rauna selviytyi ekasta suorasta hyvin, noin 80. askeleen kohdalla se tosin nosti päätään sen näköisenä että "Jatkuuko tää hei vielä pitkäänkin? Yhtään ruokapalaa en ole vielä löytänyt", vähän pakotetta liinasta ja sanallista ohjetta niin jäljestys jatkui. Ensimmäisen kulman kanssa oli ongelmia, koira kyllä löysi kulman ja ruuan sen jälkeen, mutta alkoi sitten jotenkin pyöriä ja hakea oikeaa suuntaa. En tiedä vaikuttiko asiaan sarkojen suunnat, joiden kanssa sillä on ennenkin ollut ongelmaa (oon epähuomiossa tehnyt koiralle enemmän jälkiä sarkojen suuntaisesti kuin niiden kanssa risteävästi). Oikea suunta kuitenkin löytyi ja koira oli taas jäljellä. Vastatuuleen mentiin ja reippasti ohi ekasta esineestä, apua. Kelasin koiran takaisin ja lähetin sen uudelleen jäljelle. Nyt löytyi esine ja siitä siis kananugettia palkaksi. Ruokanappula Raunan huomaamatta esinettä seuraavalle askeleelle ja uudelleen matkaan. Toinen kulma löytyi hienosti sitä seuraava suorakin sujui ihan mallikkaasti. Hyvä Rauna! Vimpan esineen se ilmaisi myös hyvin. Tästä palkaksi päästiin taas jatkamaan matkaa, päästiin vikaan kulmaan ja sitä seuraavalle vikalle herkkusuoralle. Ekaa kulmaa ja esinettä lukuunottamatta olin tyytyväinen tämän päivän jälkeen. Seuraavat ajetaan kuitenkin vielä lyhyemmällä liinalla. Haluan saada koiran tarkemmaksi jäljellä, esineillä ja kulmissa.

Purutreenit jatkuu ensi viikolla.

Vesipelastuskokeissa ei käyty tänä vuonna. Viennin opettaminen vielä vaiheessa. Rauna osaa nyt kantaa suussaan kaikkia esineitä: damia, lepuuttajaa ja pelastusliivejä niin kuivalla maalla kuin uidessaankin, mutta tarvitsee vielä veneestä apuja, jotta ui esineiden kanssa sinne. Liike saadaan varmaan ensi vuonna kyllä valmiiksi joten avoimen luokan kokeet ohjelmassa seuraavalla kesäkaudella :)

TOKO:n harjoittelu on ollut meillä tauolla ja saa luvan ollakin niin pitkään, että suojelukoe on onnellisesti suoritettu ja IP1-koulutustunnus on saatu. Olisi kuitenkin kiva käydä avoimen luokan kokeessa sen jälkeen. Kaukokäskyjä harjoitellaan kotona ruokakupilla, noutoja tottiskentällä jne. Katsotaan josko AVO1 kolahtaisi tästä lajista plakkariin talvikaudella 2009-2010.

.

.

 

torstai, 30. heinäkuu 2009

Työn alla olevat hommelit

Seuraavat asiat on meillä tällä hetkellä treenaamisen alla:

A - JÄLKI

* Esineilmaisua erillisenä vielä varmemmaksi

* Kulmat paremmiksi, enemmän tyhjiä, esineiden tuominen jäljelle

* Viimeisin jälki oli noin 200 askelta pitkä, tunnin vanha ja lähes tyhjä (kiitos varisten). Alusta lyhyeksi leikattu heinäpelto Tuusulassa. Koira ajoi sen esimerkillisen hyvin lukuunottamatta ensimmäistä kulmaa oikealle, joka tuotti ongelmaa/pyörimistä.

* Otetaan käyttöön jäljestysrytmi: 4 päivänä peräkkäin jäljelle, neljä päivää taukoa, neljänä päivänä jäljelle, viikko taukoa.

B - TOTTIS

* Nouto: koira pitää kapulaa löysästi suussaan ja pyrkii vielä vähän mälvämään sitä. En ole vielä koskaan heittänyt kapulaa sille. Tässä pitää päästä eteenpäin. Pakkonoutoa en halua tehdä. Kapulan heittoa harjoittelen vielä itsekseni, varsinkin A-esteen kohdalla. Ei oo helppoa vasenkätisen elämä ;)

* Seuraaminen: Sujuu tällä hetkellä tosi hyvin, myös juoksussa :) :) :) Täyskäännöksiä treenaan vielä vähän tiiviimmiksi. Pakote käännöksen loppuvaiheessa näyttää tepsivän parhaiten.

* Jäävät liikkeet: maahanmeno on hyvä, istumista hiotaan nopeammaksi, seisomista täsmällisemmäksi.

* Eteenmeno: sujuu hyvin mutta maahanmeno tehtävä vielä pisteeksi iin päälle.

C - PURUT

* Tällä hetkellä koiran hallinta ja vietti kaipaavat kohennusta. Treenataan kontaktia ohjaajaan erityisesti siirtymisissä. Rauna tuntuu reagoivan lämpimiin kesäpäiviin jonkin verran. Koira on jo läähättävä siinä vaiheessa kun haen sen autosta treeneihin (johtuuko alla olevasta lämmittelylenkistä?). Joka tapauksessa maalimies toivoisi Raunaan purujen hallintaosioissa yhtä hyvää viettiä kuin millä se tekee tottista.

VEPE

* Tällä hetkellä treenitaukoa sinilevän takia

* Avoimen luokan vienti on työn alla, muuten on koira koevalmis.

TOKO

* Kävin Raunan kanssa keväällä pari kertaa TOKO-kurssilla mutta alkoi ärsyttää se, että koiraa joutuu esim. kaukokäskyjä varten kouluttamaan matalassa vietissä. Ehkäpä palaamme TOKO:n pariin talvella tai sitten joskus kun Rauna on suojelunsa suojellut.

sunnuntai, 28. kesäkuu 2009

Jäljellä edistystä

Tämän kesäkauden pääasiallinen tarkoitus on ollut saada Raunalle jälki kisakuntoon ja tottiksen alokasluokan liikkeet valmiiksi.

Suurin edistysaskel jäljellä on tapahtunut ehdottomasti sen jälkeen kun ollaan käyty sitä pari kertaa Ramin ja Manun kanssa treenaamassa. Olin jo jossain vaiheessa melko epätoivoinen tämän osa-alueen kanssa kun oikeaa rytmiä ei tuntunut vaan millään löytyvän. Luultavasti annoin koiralle pakotteita jäljellä niin väärään aikaan tai jotenkin muuten epäjohdonmukaisesti, ettei koira ymmärtänyt yhtään, mitä niillä tarkoitin. Liinan turha kireällä pitäminen antoi tähän myös oman lisänsä ja teki koiralle tarpeettoman paljon lisää vauhtia ja sitä myötä epätarkkuutta työskentelyyn...

Oon kuitenkin nyt oppinut noiden yhteisreenien ansiosta ohjaamaan koiraa paremmin hyvä on ollut tulos :) Kävin viimeksi tänään aamulla Raunan kanssa jäljellä ja olin suoritukseen todella tyytyväinen. Jälki oli noin 200 askelta pitkä ja siinä oli kaksi 90 asteen kulmaa vasemmalle. Nyt ensimmäistä kertaa jäljellä oli myös viimeisellä askeleella esine herkkupurkin päällä. Tyhjiä askelia oli melko paljon, 1-3 sarjoissa. Rauna ajoi jäljen tosi tarkasti, ainoastaan yksi askel jäi tarkistamatta. Ensimmäinen kulma sujui vallankin täydellisesti, toisella se meni yhden askeleen verran kulmasta yli ennenkuin kääntyi oikeaan suuntaan. Esineilmaisuja on harjoiteltu nyt sen sairasloman viimeisen viikon aikana meidän takapihalla ja Rauna on oppinut jo menemään esineen löydettyään maahan ilman, että sitä tarvitsee sinne käskeä, melko makeeta!! ;) Esineet on olleet vielä herkkupurkkien päälle sijoitettuna. Nyt jäljellä viimeiselle askeleelle tullessaan se havaitsi herkkupurkin ja seisoi sen edessä varmaan 10-15 sekuntia vain purkkia tuijottamassa. En sanonut mitään, joten koira meni omatoimisesti maahan. Bileeeeeeet!!!

HYVA RAUNA!!!

 

lauantai, 20. kesäkuu 2009

VEPE-kisakauden aloitus ja Rauna saikulla

Kesä on kalenterin mukaan tullut, vaikka melko viileissä merkeissä sitä on vietetty tähän mennessä.

VEPE-treenit aloitettiin taas toukokuun puolivälissä. Raunalla takana viime kaudella kolme koetta, joista kolme ykköstulosta ja luokkanousu. Nyt aloitettiin siis avoimen luokan liikkeiden harjoittelu. Oman ja toisen veneen haku sujuvat jo tosi hyvin ja hukkuvakin on saatu joka kerta menestyksellisesti maaliin. Vienti taas tuntuu hieman ongelmalliselta liikkeeltä, enkä ole yhtään varma, että sitä lähdetään vielä tänä vuonna koetilanteeseen testailemaan. Ajattelin itse alunperin, että tämähän sujuu Raunalta ihan heittämällä. Suojelutreeneissä se vie hihaa innoissaan maalimiehelle ja Ramin kanssa tottistreeneissä jättipatukan vienti Ramille on onnistunut joka kerta. Kokeiltiin vientiä ekaa kertaa VEPE-treeneissä Tarjan kanssa parkkipaikalla. Palkattiin koira toisella patukalla siitä, että se vei ekan Tarjalle ja tämähän oli selvästi virhe. Meni pienen hauvan pää sekaisin, eikä se enää yhtään ymmärtänyt, miksi ekaa patukkaa pitäisi pitää suussa kun kerran toisella ollaan menossa leikkimään. Vedessä harjoiteltiin vientiä niin, että mä olin itse veneessä, apuohjaaja lähetti koiran rannasta sinne, mutta toinen apuohjaaja ottikin veneestä patukan vastaan. Joo-o, ihan hyvinhän tämäkin saatiin pelittämään, mutta ongelmana edelleen koiran levoton ote patukasta sekä se, että se pudottaa esineen tosi tosi helposti veneen viereen siinä vaiheessa kun sitä kumartuu ottamaan. Kuivavientiä pitää siis harjoitella edelleen ahkerasti ja vedessä koitetaan sitten tehdä kaiman kanssa tuota vaan korkeammalla vietillä. Saas nähdä mitä tulee. Jos koira valmistuu, mennään kokeeseen syyskuussa. Jos ei, siirretään homma suosiolla ensi vuoteen. Liike on ehdottomasti saatava koulutettua Raunalle varmaksi, koska voittajaluokassa vientiliikkeitä on kaksi ja vielä vaikeampana kuin avoimessa.

1245489687_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Kuva: Tarja Ivakko / Darya's

Nyt ollaan oltu Raunan kanssa reilu viikko sairaslomalla ja sitä olisi tarkoitus jatkaa vielä torstaihin asti. Aiheesta lisää tarinaa meidän kotisivuilla (Rauna > terveys). Harmillista saikkuilla just kun paras treenikausi on kesken ja koira pitäisi saada valmiiksi suojelukokeeseen. Syö ihmistä, mutta kuitenkin vain vähän, koska Talvio kertoi että hoitamalla koiran huolellisesti, mä pystyn pitämään sen niin hyvässä kunnossa, että pystyn edelleen tähtäämään sen kanssa IPO3-tulokseen eikä tarvitse vaihtaa lajia erikoisjälkeen tai tokoon, niinkuin ensin pelkäsin. Huh huh*

Oman seuran tämän kesän ensimmäiset VEPE-kokeet järjestettiin 13. - 14.6.2009 ja olin tosi tyytyväinen tulostasoon. Morris-aussien (Ardiente Principe Bravo) uusi treenaamistyyli tuotti tulosta ja koira suoriutui liikkeistä huippuhyvin. Tuloksena oli 95/100 pistettä ja siirto avoimeen luokkaan!! Jännitin itse Morriksen koesuoritusta ihan sikana, jotenkin sen kanssa oli vähän samanlainen lähtöasetelma kuin aikanaan Taarnan kanssa agilitykisoihin lähtiessä. Mua on jotenkin molemmissa näissä tapauksissa kiehtonut se, että oon koiran kanssa työskentelyä vierestä katsoneena kelannut että "Mä LUULEN että jos sen kanssa toimisi näin ja näin, se alkaisi pelittää". Oikeastaan molempien sekä Taarnan että Morrin kanssa on ollut sama tilanne sen suhteen, että koira on ollut vain väärässä mielentilassa työskennellessään ja kun se on saatu käännettyä oikeille raiteille, se on alkanut toimia. Taarna aikanaan nousi Sarin kanssa agilityradalla niin korkeaan viettiin, ettei ollut enää ihan toiminta-alueella. Tässä vara-ohjaajan tehtävä oli lähinnä vain kertoa että "Kuules nyt koira, agility is fun mutta rajansa kaikella. Kuunneltava on, mitä ohjaaja sanoo, tai homma ei etene metriäkään." Taarna alkoi toimia oman ohjaajansa kanssa radalla ja koska nollia alkoi ropisemaan heille ihan urakalla, katsoin että mun homma tuli hoidettua ja siirryin takavasemalle treenaamaan omaa koiraani. Taarna ja Sari saivat tulokset kasaan agilityn SM-kisoihin ja MM-karsintoihin, joten kisakautta voidaan kuvailla heille vallan onnistuneeksi :)

1245491042_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Tahtookohan Morri rantaan vai nou? ;) Kuva: Tarja Ivakko / Darya's

Morriksella tilanne oli taas oikeastaan päinvastainen, se oli liian matalassa vietissä, eikä toiminut sen takia. Koiralle on tehty nyt koko 2009 kesäkauden ajan vain tosi lyhyitä ja innostavia treenejä, lopetettu harjoittelu silloin, kun se on ollut kaikkein hauskinta. Oman lisänsä on tietysti tehnyt vielä se, että Morris on saanut häkistä seurata sitä, että perheen toinen koira lähtee hommiin :) Seurauksena on ollut, että koiralle ei enää tule mieleen rantapusikkoihin kuseskelu ja vedessä seisokelu, vaan se toimii taas kuin rakettipommi :)

1245491253_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

"Vie!" Kuva: Tarja Ivakko / Darya's

Muita meidän ryhmän kokeisiin osallistuneita koiria olivat Dali-beauceron, Wimma-suursnautseri ja Mimi-kultainennoutaja sekä kaiman Anni-mali.

Aloitin Dalin (Tomeran Bulla) apuohjaajana nyt tällä kaudella ja hyvin on koiran toiminut. Mia on kouluttanut koiralle hyvän tottiksen ja sillä on hyvä vietti. Dalilla oli viime kaudella ongelmaa uimaan lähtemisessä vientiliikkeen yhteydessä. Veneen ja hukkuvan haku sujuivat hyvin, mutta koira alkoi epäillä vientiliikkeessä uimataitoaan aina siinä kohtaa, kun jalat eivät enää yltäneet pohjaan rannassa ja kääntyi helposti takaisin. Alkukaudella "autettiin" koiraa uimaanlähtemisessä niin, että se oli pitkässä liinassa, jonka toinen pää oli ohjaajalla veneessä. Tämän systeemin huonona puolena oli se, että liinaa oli tosi vaikeaa keriä tarpeeksi nopeasti veneeseen ja koira tahtoi sotkeutua siihen helposti. Kaiman ohjeistamana heitettiin liina mäkkylään ja siirryttiin vain suulliseen apuun. Liike sujui treeneissä hyvin kun ohjaaja vain kehui, kutsui ja kannusti koiraa tarpeeksi paljon veneestä. Päätetiin ilmoittaa Dali SOVE-kokeeseen 14.6.2009. Tulos oli hyväksytty ja se oli hieno avaus Dalin VEPE-kisauralle! :) Alokasluokan kokeeseen tähdätään sen kanssa syyskuussa ja treenaillaan kesän aikana vielä vientiä lisää.

Suvi ja Wimma-suursnautseri (Giteas Caserta) osallistuivat kokeisiin molempina päivinä ja kääräisivät molemmista ykköstulokset, jälkimmäisenä päivänä vieläpä pisteillä 100/100 ja nousulla avoimeen luokkaan. Hyvä hyvä! Wimma on erilainen koulutettava kuin nämä malinoisit. Se on ihan pohjattoman ahne, mutta saalisvietti ja taistelutahto sillä on huomattavasti maleja pienempi. Malihan on helppo saada "hulluksi" heiluttamalla sille veneen köyttä tai patukkaa ja koiralle pelkkä veneen tai patukan/hukkuvan hinaaminen rantaan on jo palkka. Wimma ei taas ole juuri lainkaan kiinnostunut repimisleikeistä, mutta tietää, että kun sen veneen rantaan hakee, tiedossa on paljon lihapullia ja sen takia liike kannattaa tehdä vaikkei se niin innostaisikaan. Kokeessa koira siis lähtee suorittamaan liikkeitä kävelyvauhdilla ja välillä vasta toisella käskyllä, mutta suorittaa ne kuitenkin täydellisesti ja vaaditussa ajassa. Mikäpäs siinä! Ei muuta kun avoimen liikkeitä reenaamaan :)

Morriksen perheen toinen koira, 9-vuotias Mimi-kultainennoutaja (Jaranda New Dawn) on myös aikaisemmin työskennellyt Wimman tapaan matalammassa vietissä. Mimi on ehkä-maailman-kiltein-koira ja koulutettavana hyvin erilainen kuin Morris. Mimi työskentelee, koska tulee niin iloiseksi siitä, että sen omistajat ovat siihen tyytyväisiä :) Myös ruokapalkka ilahduttaa sitä. Nyt, kun Morrille on koko kausi tehty vietinnostatustreenejä, ne ovat jotenkin tarttuneet myös Mimiin. Koira haukkuu tomerana ennen hommiin lähtöä ja tekee töitä jotenkin tärkeämpänä kuin ennen. Mimi on aina ollut kohtalaisen varma suorittaja, ja tänäkin viikonloppuna se saavutti lauantaina avoimesta luokasta ekan ykköstuloksensa. Sunnuntaina se ei enää lähtenyt viemään esinettä ja maanantain treeneissäkin koira oli ollut vähän haluton hyppäämään veneestä. Sovittiin siis, että koira käy Merenvallan Tamaran luona fysioterapiassa. Tsekataan että se on täysin kunnossa, ennenkuin aletaan vaatimaan siltä asioita treeneissä.

Todettava on, että olen kyllä oikein tyytyväinen meidän ryhmään kaikkiaan. Hyviä koiria ja ohjaajia, joiden kanssa on kivaa reenailla :)