Mulla on ollut näille molemmille maleilleni, Kleialle ja Raunalle, oma sellainen tunnusbiisi, joka kuvaa hyvin mun ja koiran välistä fiilistä ja sitä, miten me yhdessä pelataan. Kleialla tuo oli Rammsteinin Spiel mit mir. Koira oli niin tosikko ja dominoiva ym. että sen kanssa piti olla vähän niinkuin samoissa sfääreissä että sai homman toimimaan. Toinen hyvä vaihtoehto Kleialle oli myös Faith No Moren Midlife Crisis, tai tarkemmin biisistä osa "You're perfect, yes, it's true, but without ME you're ONLY you..." Pakkohan sille oli aika ajoin usein muistutella että mua ei muuten ylenkatsota ja yksinäs sää et kuitenkaan täällä maailmassa pärjää, nih :)

Raunan tunnusbiisinä on ollut Nylon Beatin "Sä oot sellainen, kaikki tietää sen, sä oot viimeinen sua jättäis en..." ja vielä semmoisella höpöhöpötys-äänellä suoraan Raunalle laulettuna, hihii. Koira on mun mielestä vaan niin kertakaikkisen söpö, ihana, kiltti ja mun paras kaveri että oon vaan samaa sille takaisin. Nyt mua on tässä viimeisen viikon aikana useammalta taholta kuitenkin muistutettu siitä, että nyt kun koira on 2v. se on aikuinen ja siltä voi jo ihan oikeasti vaatiakin asioita.

Oon nyt vähän muuttanut tätä omaa suhtautumistani siis Raunaan ja tulokset on olleet hyviä. Koira on tottiksessa paremmassa vietissä kuin ennen, viimeksi puruissa se puri kovempaa kuin yleensä (vaikka en kuulema taaskaan vaatinut siltä tarpeeksi) ja eilen sain sen seuraamisen suoristettua AINAKIN kahden kuukauden tahkoamisen jälkeen. Ko. tahkoamisen aikana en ole pystynyt harjoittelemaan juurikaan jääviä liikkeitä, rytminvaihdoksia tms. asioita, joihin liittyy seuraamisliike. Sain perjantaina kuulla, että Raunan poikittaminen on aina yhteydessä siihen että koira edistää, hitaammassa vauhdissa se pitää paikkansa paremmin, normaalissa kävelyssä edistää. Edistäminen on ollut niin pientä, että en ole itse edes sitä huomannut ja oonkin pyrkinyt parantamaan poikittamisasiaa mm. hakemalla oikeaa palkan paikkaa, tehnyt paljon vasemmalle käännöksiä, pysähdyksiä jne. Nyt kun asian syy ratkesi, itse asiakin saatiin työn alle. Ratkaisin homman nyt kerralla vähän radikaalimmin. Kun koira lähti edistämään ja seuraaminen aukeamaan, kielsin sitä "EI", nykäisin hihnasta taaksepäin ja napautin sitä oikella kädellä nenälle. Muutama toisto näitä niin paikka pysyi hyvänä. Saas katsoa, miltä liike seuraavissa reeneissä näyttää :) Rauna ei näyttänyt pakotteista paljon hätkähtävän vaan teki edelleen hommia hyvällä vietillä.

Eilen illalla käytiin tottistelun ja jäljen jälkeen Raunan kanssa viiden kilsan fillarilenkillä. Tosi hyvin jaksoi Rauna kyllä juosta. Vauhti oli noin 14 km/h luokkaa. Tämä oli eka kerta kun laitoin sen kiinni springeriin ja juoksemaan fillarin oikealle puolelle. Kaksi kertaa se meinasi ennen liikkeelle lähtöä singahtaa fillarin takaa vasemmalle puolelle, missä oon viime kesästä asti sitä juoksuttanut, mutta kielsin vaan ja houkuttelin sen takaisin sinne oikealle puolelle. Ei tarvinnut kolmatta kertaa samaa asiaa rautalangasta vääntää vaan Rauna pysyi tosi kivasti oikealla puolella koko matkan.

Ainiin, pakko kertoa vielä, että sain nyt vesipelastukseen uuden apuohjattavan koiran, joka on siis meidän maanantairyhmässä reenaava aussie Morris. Morriksella on ollut ongelmaa viennin kanssa. Sillä on alokkaasta kaksi ykköstulosta ja se oli ekan kesän ajan niin toimintavarma että pidin sitä ihan meidän ryhmän priimuksena. Jostain syystä koira kuitenkin viime kesänä leipääntyi tekemiseen ja toimintavarmuus vientiliikkeestä katosi. Se kävi viime kesänä paljon kokeissa, eikä ykköstulosta vaan tullut.

Kävin eilen tutustumassa Morriin vähän paremmin ja leikittiin sen kanssa Koneen kentällä. Koira on sillein jännä, että se on autosta tullessaan hyvässä vireessä, aktiivinen, taistelee patukasta, saalistaa jne. mutta viettikestävyys sillä on tosi lyhyt. Koira oli jo parin minuutin jälkeen ihan kyllästynyt koko leikkiin, eikä syttynyt juuri enää mistään lelusta, patukan/pallon se pudotti jalkoihinsa, katseli muualle, vaikka sitä yritti innostaa ja irti päästyään suuntasi nostamaan jalkaa puun juurelle. Se on hyvässä fyysisessä kunnossa, joten väsymyksestä ei ollut kyse. Koiran luonteessa on paljon samaa kuin Kleiassa joten kuvittelen että tajuan vähän sen mielenliikkeitä. Se on luonteeltaan aika äijä, tosikko ja mustavalkoinen ja pyrkii yleensä toistamaan asioissa samaa oppimaansa toimintamallia. Tällaisen koiran kanssa siis pitäisi pyrkiä vepessä tekemään lyhyitä ja onnistuneita treenejä ja lopettamaan aina ennenkuin se kyllästyy. Päätettiin että aloitetaan sen kanssa kausi ottamalla ekalla kerralla vain veneestä hyppy ja vienti. Viennissä mä lähetän sen rannasta, johon me mennään kilpajuoksua  Marja-Liisa edellä ja minä Morrin kanssa perässä. Vene soutaa "karkuun" ja mä hetsaan koiraa. Koira on liinassa niin, että jos se jostain syystä päättää kääntyä takaisin rantaan, sille annetaan liinasta pientä pakkoa ja ohjataan se kääntymään oikeaan suuntaan eli venettä kohti. Veneestä ruokapalkka ja koira nopeasti autoon. Jos koiran kanssa reenataan jollain kerralla hukkuvan hakua tai veneen noutoa, ko. kerralla ei oteta vientiä. Tällä reseptillä lähdetään ja katsotaan mitä saadaan aikaan :) Tavoitteena siis koiralle alokkaasta vika ykköstulos ja siirto avoimeen luokkaan kesän 2009 aikana.