Kesä on kalenterin mukaan tullut, vaikka melko viileissä merkeissä sitä on vietetty tähän mennessä.

VEPE-treenit aloitettiin taas toukokuun puolivälissä. Raunalla takana viime kaudella kolme koetta, joista kolme ykköstulosta ja luokkanousu. Nyt aloitettiin siis avoimen luokan liikkeiden harjoittelu. Oman ja toisen veneen haku sujuvat jo tosi hyvin ja hukkuvakin on saatu joka kerta menestyksellisesti maaliin. Vienti taas tuntuu hieman ongelmalliselta liikkeeltä, enkä ole yhtään varma, että sitä lähdetään vielä tänä vuonna koetilanteeseen testailemaan. Ajattelin itse alunperin, että tämähän sujuu Raunalta ihan heittämällä. Suojelutreeneissä se vie hihaa innoissaan maalimiehelle ja Ramin kanssa tottistreeneissä jättipatukan vienti Ramille on onnistunut joka kerta. Kokeiltiin vientiä ekaa kertaa VEPE-treeneissä Tarjan kanssa parkkipaikalla. Palkattiin koira toisella patukalla siitä, että se vei ekan Tarjalle ja tämähän oli selvästi virhe. Meni pienen hauvan pää sekaisin, eikä se enää yhtään ymmärtänyt, miksi ekaa patukkaa pitäisi pitää suussa kun kerran toisella ollaan menossa leikkimään. Vedessä harjoiteltiin vientiä niin, että mä olin itse veneessä, apuohjaaja lähetti koiran rannasta sinne, mutta toinen apuohjaaja ottikin veneestä patukan vastaan. Joo-o, ihan hyvinhän tämäkin saatiin pelittämään, mutta ongelmana edelleen koiran levoton ote patukasta sekä se, että se pudottaa esineen tosi tosi helposti veneen viereen siinä vaiheessa kun sitä kumartuu ottamaan. Kuivavientiä pitää siis harjoitella edelleen ahkerasti ja vedessä koitetaan sitten tehdä kaiman kanssa tuota vaan korkeammalla vietillä. Saas nähdä mitä tulee. Jos koira valmistuu, mennään kokeeseen syyskuussa. Jos ei, siirretään homma suosiolla ensi vuoteen. Liike on ehdottomasti saatava koulutettua Raunalle varmaksi, koska voittajaluokassa vientiliikkeitä on kaksi ja vielä vaikeampana kuin avoimessa.

Kuva: Tarja Ivakko / Darya's

Nyt ollaan oltu Raunan kanssa reilu viikko sairaslomalla ja sitä olisi tarkoitus jatkaa vielä torstaihin asti. Aiheesta lisää tarinaa meidän kotisivuilla (Rauna > terveys). Harmillista saikkuilla just kun paras treenikausi on kesken ja koira pitäisi saada valmiiksi suojelukokeeseen. Syö ihmistä, mutta kuitenkin vain vähän, koska Talvio kertoi että hoitamalla koiran huolellisesti, mä pystyn pitämään sen niin hyvässä kunnossa, että pystyn edelleen tähtäämään sen kanssa IPO3-tulokseen eikä tarvitse vaihtaa lajia erikoisjälkeen tai tokoon, niinkuin ensin pelkäsin. Huh huh*

Oman seuran tämän kesän ensimmäiset VEPE-kokeet järjestettiin 13. - 14.6.2009 ja olin tosi tyytyväinen tulostasoon. Morris-aussien (Ardiente Principe Bravo) uusi treenaamistyyli tuotti tulosta ja koira suoriutui liikkeistä huippuhyvin. Tuloksena oli 95/100 pistettä ja siirto avoimeen luokkaan!! Jännitin itse Morriksen koesuoritusta ihan sikana, jotenkin sen kanssa oli vähän samanlainen lähtöasetelma kuin aikanaan Taarnan kanssa agilitykisoihin lähtiessä. Mua on jotenkin molemmissa näissä tapauksissa kiehtonut se, että oon koiran kanssa työskentelyä vierestä katsoneena kelannut että "Mä LUULEN että jos sen kanssa toimisi näin ja näin, se alkaisi pelittää". Oikeastaan molempien sekä Taarnan että Morrin kanssa on ollut sama tilanne sen suhteen, että koira on ollut vain väärässä mielentilassa työskennellessään ja kun se on saatu käännettyä oikeille raiteille, se on alkanut toimia. Taarna aikanaan nousi Sarin kanssa agilityradalla niin korkeaan viettiin, ettei ollut enää ihan toiminta-alueella. Tässä vara-ohjaajan tehtävä oli lähinnä vain kertoa että "Kuules nyt koira, agility is fun mutta rajansa kaikella. Kuunneltava on, mitä ohjaaja sanoo, tai homma ei etene metriäkään." Taarna alkoi toimia oman ohjaajansa kanssa radalla ja koska nollia alkoi ropisemaan heille ihan urakalla, katsoin että mun homma tuli hoidettua ja siirryin takavasemalle treenaamaan omaa koiraani. Taarna ja Sari saivat tulokset kasaan agilityn SM-kisoihin ja MM-karsintoihin, joten kisakautta voidaan kuvailla heille vallan onnistuneeksi :)

Tahtookohan Morri rantaan vai nou? ;) Kuva: Tarja Ivakko / Darya's

Morriksella tilanne oli taas oikeastaan päinvastainen, se oli liian matalassa vietissä, eikä toiminut sen takia. Koiralle on tehty nyt koko 2009 kesäkauden ajan vain tosi lyhyitä ja innostavia treenejä, lopetettu harjoittelu silloin, kun se on ollut kaikkein hauskinta. Oman lisänsä on tietysti tehnyt vielä se, että Morris on saanut häkistä seurata sitä, että perheen toinen koira lähtee hommiin :) Seurauksena on ollut, että koiralle ei enää tule mieleen rantapusikkoihin kuseskelu ja vedessä seisokelu, vaan se toimii taas kuin rakettipommi :)

"Vie!" Kuva: Tarja Ivakko / Darya's

Muita meidän ryhmän kokeisiin osallistuneita koiria olivat Dali-beauceron, Wimma-suursnautseri ja Mimi-kultainennoutaja sekä kaiman Anni-mali.

Aloitin Dalin (Tomeran Bulla) apuohjaajana nyt tällä kaudella ja hyvin on koiran toiminut. Mia on kouluttanut koiralle hyvän tottiksen ja sillä on hyvä vietti. Dalilla oli viime kaudella ongelmaa uimaan lähtemisessä vientiliikkeen yhteydessä. Veneen ja hukkuvan haku sujuivat hyvin, mutta koira alkoi epäillä vientiliikkeessä uimataitoaan aina siinä kohtaa, kun jalat eivät enää yltäneet pohjaan rannassa ja kääntyi helposti takaisin. Alkukaudella "autettiin" koiraa uimaanlähtemisessä niin, että se oli pitkässä liinassa, jonka toinen pää oli ohjaajalla veneessä. Tämän systeemin huonona puolena oli se, että liinaa oli tosi vaikeaa keriä tarpeeksi nopeasti veneeseen ja koira tahtoi sotkeutua siihen helposti. Kaiman ohjeistamana heitettiin liina mäkkylään ja siirryttiin vain suulliseen apuun. Liike sujui treeneissä hyvin kun ohjaaja vain kehui, kutsui ja kannusti koiraa tarpeeksi paljon veneestä. Päätetiin ilmoittaa Dali SOVE-kokeeseen 14.6.2009. Tulos oli hyväksytty ja se oli hieno avaus Dalin VEPE-kisauralle! :) Alokasluokan kokeeseen tähdätään sen kanssa syyskuussa ja treenaillaan kesän aikana vielä vientiä lisää.

Suvi ja Wimma-suursnautseri (Giteas Caserta) osallistuivat kokeisiin molempina päivinä ja kääräisivät molemmista ykköstulokset, jälkimmäisenä päivänä vieläpä pisteillä 100/100 ja nousulla avoimeen luokkaan. Hyvä hyvä! Wimma on erilainen koulutettava kuin nämä malinoisit. Se on ihan pohjattoman ahne, mutta saalisvietti ja taistelutahto sillä on huomattavasti maleja pienempi. Malihan on helppo saada "hulluksi" heiluttamalla sille veneen köyttä tai patukkaa ja koiralle pelkkä veneen tai patukan/hukkuvan hinaaminen rantaan on jo palkka. Wimma ei taas ole juuri lainkaan kiinnostunut repimisleikeistä, mutta tietää, että kun sen veneen rantaan hakee, tiedossa on paljon lihapullia ja sen takia liike kannattaa tehdä vaikkei se niin innostaisikaan. Kokeessa koira siis lähtee suorittamaan liikkeitä kävelyvauhdilla ja välillä vasta toisella käskyllä, mutta suorittaa ne kuitenkin täydellisesti ja vaaditussa ajassa. Mikäpäs siinä! Ei muuta kun avoimen liikkeitä reenaamaan :)

Morriksen perheen toinen koira, 9-vuotias Mimi-kultainennoutaja (Jaranda New Dawn) on myös aikaisemmin työskennellyt Wimman tapaan matalammassa vietissä. Mimi on ehkä-maailman-kiltein-koira ja koulutettavana hyvin erilainen kuin Morris. Mimi työskentelee, koska tulee niin iloiseksi siitä, että sen omistajat ovat siihen tyytyväisiä :) Myös ruokapalkka ilahduttaa sitä. Nyt, kun Morrille on koko kausi tehty vietinnostatustreenejä, ne ovat jotenkin tarttuneet myös Mimiin. Koira haukkuu tomerana ennen hommiin lähtöä ja tekee töitä jotenkin tärkeämpänä kuin ennen. Mimi on aina ollut kohtalaisen varma suorittaja, ja tänäkin viikonloppuna se saavutti lauantaina avoimesta luokasta ekan ykköstuloksensa. Sunnuntaina se ei enää lähtenyt viemään esinettä ja maanantain treeneissäkin koira oli ollut vähän haluton hyppäämään veneestä. Sovittiin siis, että koira käy Merenvallan Tamaran luona fysioterapiassa. Tsekataan että se on täysin kunnossa, ennenkuin aletaan vaatimaan siltä asioita treeneissä.

Todettava on, että olen kyllä oikein tyytyväinen meidän ryhmään kaikkiaan. Hyviä koiria ja ohjaajia, joiden kanssa on kivaa reenailla :)